1. Ne motivointifarkut, joiden pelkäsin romuttavan painonpudotukseni pelkällä olemassaolollaan, ovat siirtyneet kaapin ylähyllyltä käyttövaatteisiin, ja saavuttaneet lempifarkkujen aseman.
2. Uskallan ostaa M-koon paitoja kokeilematta niitä ensin, ja mahdun S-koon juoksuhousuihin.
3. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen voin pitää tyköistuvaa toppia peittämättä selkää löysällä liivillä jenkkakahvojen näkymisen pelossa.
4. Rinnanympärys on kutistunut niin, että on ollut pakko hankkia uusia alusvaatteita (ilmeisesti rasvaa on lähtenyt myös ei-toivotuista paikoista).
5. Talvitakin alle mahtuu villapaita ilman, että olo on kuin kuivalle maalle rantautuneella valaalla.

Suurin syy tälle painonpudotukselle on ollut terveenä pysyminen, mutta totta hitossa sitä tahtoo myös näyttää hyvältä niissä puitteissa missä tällainen keski-ikää lähestyvä vanha kurppa nyt voi hyvältä näyttää. Ennen lihomista olin tuttavapiirissä se, jota kadehdittiin, koska saatoin valita vaaterekistä S ja XS -koon vaatteita ja mahtua niihin kepeästi. Silloinkin tosin inhosin vaatekaupassa käyntiä, mutta viime vuosina olen inhonnut sitä erityisen paljon juurikin painonnousun aiheuttaman vaateongelman takia. Nyt tämä asia alkaa vähitellen korjaantua.