Tänään sitten sorruin siihen, mitä ei koskaan kannattaisi tehdä: ostin motivointivaatteen. Ihanat farkut, joihin en vielä mahdu. Saan napin kiinni, mutta läski pursuaa siinä määrin, etten voi niihin julkisesti pukeutua. Päätin silti ostaa ne, koska tiedän, että joku päivä voin vielä pukea ne päälleni tursuamatta vyötärön yli. Jos paino putoaa tasaisesti, saatan mahtua niihin noin 5 pudotetun kilon jälkeen, mutta pahimmillaan joudun odottamaan 10kg.

Ongelma motivointivaatteessa on se, että sillä tuntuu olevan täysin päinvastainen vaikutus kuin pitäisi. Jostain syystä motivointivaatteen näkeminen ei anna uskoa ja energiaa vaan nielee sitä. Ideahan on, että motivointivaatteen voi ottaa kaapista ja imeä siitä itseensä intoa jatkaa. Minulle käy kuitenkin niin, että motivointivaatteen katsomisen jälkeen tunnen olevani aivan väsyksissä moisesta haihattelusta, aivan kuin unelmoiminen olisi suoraan pois siitä energiasta, mikä pitäisi käyttää painonpudotukseen. Miksi näin on, sitä en tiedä. Ehkä vaatteen katselu sitten konkretisoi sen, miten paljon pitää vielä tehdä.

Joka tapauksessa, siellä kaapin perimmäisessä nurkassa ne farkut nyt odottavat aikaa tulevaa. En aijo ottaa niitä esiin ennen kun vaaka näyttää alle 75kg, mutta lupaan ottaa kuvan, kun lopulta mahdun niihin.