Tämän viikon tavoite on päästä yhden kilon pudotukseen. Vaikka olenkin tässä vaiheessa siirtynyt jo maltillisempaan puolen kilon viikkotavoitteeseen, viime viikon rimanalitus jäi niin ketuttamaan, että pinnistelen tällä viikolla ihan vaan pistääkseni viime viikolla löysäilleen arjenhallinnan uudelleen aisoihin. Olen kyllä antanut itselleni anteeksi, ei tämä mitään itsensä piiskaamista ole, mutta tunnen syömishäiriöni kyllin hyvin tietääkseni, että ruokailurytmin hajotessa BED näkee tilaisuutensa tulleen ja kaikki palaa siihen ahmimiskohtausten ja pahoinvoinnin tuhoisaan symbioosiin.

Tuolla Laihdutusmatka -blogissa Hanna kirjoitti siitä, kuinka hän suivaantui kuullessaan väitteen, että laihdutus on hauskaa. En kehdannut kommentoida päivitykseen, että kyllä tämä oikeastaan on aika hauskaa, ja ihan helppoakin ainakin vielä tähän asti. Syömishäiriön kanssa laihduttaminen ei kuitenkaan ole niin vapaata kuin terveen ihmisen laihduttaminen. Syömishäiriön kanssa tämä on vähän kuin nuorallatanssia. Kontrollin löysääminenkin (pienet herkkuhetket) vaatii ennaltasuunnitellun, tiukan kontrollin, muuten se ei pysy ajan ja paikan ja järjen rajoissa. Eli helppoa kyllä, kunhan pysyy nuoralla.