Päässä suhisee, hermot palavat, päivittäiset raivonpurkaukset, päänsärky, selittämätön huonouden ja rumuuden tunne, tyytymättömyys, alentunut stressinsietokyky, turpoaminen, itkuisuus, väsymys ja pahat ajatukset. Tuttua? Se on PMS. Ja se on minulla nyt.

Luin tutkimuksen, jossa kerrottiin yhteydestä PMS:n ja naisten väkivaltarikosten välillä, eikä tulos yllätä. Pahimmillaan PMS ylittää järjellisen kontrollin rajat ja on täysin pitelemätön. Kun päässä kilahtaa monta kertaa päivässä ja joka kerta niin käydessä tapahtuu hallitsematon vulkaaninen - tässä tapauksessa vulvaaninen - purkaus, ei voida välttyä väkivallalta, oli se sitten henkistä, fyysistä, tai molempia. Joskus se ilmenee vain tavaroiden heittelynä, ovien paiskomisina, syyllistämisenä, ja hillittömänä kiukkuna, joka enemmän tai vähemmän naarmuttaa läheisten psyykettä, mutta kynnys tämän ja todellisia arpia ja mustelmia jättävän väkivallan välillä on pelottavan matala.

Entä PMS ja laihdutus? Olen luovuttanut. Paino on nyt 81kg niin kuin edellisessä postauksessa kerroin. Jätän suosiolla maanantain punnituksen väliin. Kolme päivää olen taistellut pitääkseni aamupalat ja lounaat normaaleina, koska tiedän olon muuttuvan aste asteelta pahemmaksi iltapäivää lähestyttäessä ja viimestään päivällisaikaan mennessä kaikki hajoaa. Syön järjettömiä määriä sammuttaakseni sisälläni vellovan tulimeren. Toivon, ettei paino nouse tänä aikana puolta kiloa enempää ja pääsen sen jälkeen takaisin normaaliin rytmiin.

Toivotan tsemppiä ja jaksamista kaikille vulvaanisten purkausten uhriksi joutuneille, joiden laihdutus kerta toisen jälkeen kaatuu kiroukseen nimeltä PMS. Älkää luovuttako, siskot, tämä on ohimenevää!