Kelit ovat olleet todella ailahtelevaisia. Välillä on juostu pakkasessa lumella ja jäällä, välillä sohjossa. Nyt tulee lunta ja tuulee niin, että henkeä salpaa. Kylmä syksy.

Yritin selvittää miten pääsisin juoksemaan salille, mutta säännöllisyys treeneistä olisi kaukana. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin harmittaa, että luovuin omasta autosta ja alistuin julkisten aikatauluille, koska ne vaikeuttavat salilla käymistä. Työt pitää tehdä lasten koulupäivän aikana ja muiden aikataulujen puitteissa, on ehdittävä kotiin ennen lasten koulusta tuloa, ja jossain välissä pitäisi ehtiä vielä salille juoksemaan. Sellaisina päivinä, kun ei tarvitse avustajan töiden takia lähteä kaupunkiin, pitää istua sivutyön takia koneella. Jos siirtäisin kirjoitustöitä viikonlopulle ja kävisin arkipäivisin salilla, menee juoksuharrastukseen käytetty aika suoraan lapsille annetusta ajasta, eikä se käy. Jotenkin kuvittelin, ettei se salilla käyminen tässäkään elämäntilanteessa olisi muuta kuin järjestelykysymys, mutta kun elämässä on niin monta liukumatonta asiaa, pelkkä järjestely ei riitä. Tällä hetkellä siis juoksen aina, kun keli sallii, mutten noudata mitään ohjelmaa - en kyllä pysynyt siinä ohjelmassa alunpitäenkään - ja jos juokseminen vielä keväällä maittaa, palaan organisoituun treenaamiseen paremmilla keleillä.

Ruokailupuoli minulla on sujunut tällä viikolla täydellisesti. Olen ehkä syönyt hiukan liian vähän, mutta olen päässyt takaisin normaaliin rytmiin. Paino ei silti putoa niin kuin toivoisi. Käväisin tänä aamuna puntarilla epävirallisella ja vaaka näytti 74,4kg eli vain -0,5kg maanantailta. Jos meinaan ehtiä siihen extrapudotukseen, pitäisi humauttaa toinen mokoma aika haipakkata. Ei se haittaa. Turha tästä on stressiä ottaa. Tuo puoli kiloakin näyttää paremmalta kuin se viime viikon 400g. No, sata grammaa paremmalta...

Tänään on ohjelmassa uintia, koska juoksemaan ei pääse. Uimaan voi sentään mennä lasten kanssa, salille ei lapsia noin vaan raahata.