Työkuviot menivät täysin uusiksi yhden päivän aikana, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti, että koen suorastaan uudistuneeni tässä rytäkässä. Jotenkin tämä keskiviikko on ollut kaikin puolin erikoinen. Kalenteri on täyttynyt jos jonkinmoisesta palaverista ja tapaamisesta, stressi yhteistyön katkeamisesta entisen toimeksiantajani kanssa ja yhtä äkisti syntyneet täysin uudet yhteistyökuviot kahden muun tahon kanssa, ensilumi, ensimmäinen hölkkälenkki vuosiin, ja ihan kaikki... niin, en tiedä miten tämän selittäisi. Nyt vaan tekee mieli käpertyä peiton alle ja hengittää syvään. Mutta ei tee mieli syödä. Ei ollenkaan. Ja se on hyvä juttu se.

Sanon suoraan, ettei tämän viikon tulos tule olemaan yhtä täräyttävä kuin viime maanantain yli kilon pudotus. Olen syönyt vapaammin - en syöpöttelemällä, en sortumalla mihinkään kiellettyyn, mutta ehdottomasti käyttäen vähemmän aikaa ja ponnisteluja ruuan sisällön miettimiseen - ja stressannut normaalia enemmän. Kuten Arja blogissaan kirjoittaa, keho reagoi kaikkeen, myös stressiin. Uskon silti pääseväni siihen puoleen kiloon. Tahdon olla niin optimistinen.

Luoja, kuinka nopeasti nämä viikot juoksevat. Täytän marraskuun 21.päivä 37v. Tavoite on painaa ennen sitä alle 75kg. Tuntuuko helpolta? Ehkä, mutten tahdo stressata tahdista, siksi en kovenna tavoitteita, vaikka olen edellä aikataulusta.